Työkeikalta palattu kotioloihin, joissa vanha hälläväliämeno jatkuu. On se nyt kumma, ettei aikuinen ihminen osaa pysyä päätöksissään. Yksi kilo näyttäisi kuitenkin olevan hukassa, joten jotain sentään saavutettu. Muut mitat piti kirjata tänne, mutta jäivät sinne toiseen kortteeriin.

Evääksi ns. retkelleni otin ruukkusalaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia, tonnikalaa öljyssä, maapähkinöitä, raejuustoa, rahkaa, vadelmia, omenoita, appelsiinin, voita, täysruisleipää, edamia, keittokinkkua, pekonia ja poroa. Jokin wokkivihannespussikin lensi pakastimesta mukaan, olisiko ollut Romanesco nimeltään. Vähän liian makeita vihanneksia, mutta alku se tämäkin. Paitsi että listan neljä ensimmäistä unohtui kotiin ja sain ne vasta seuraavana iltana. Purin sitten ensimmäisen vuorokauden poroa ja sitä romaneskoa sekä voileipiä. Teetä join aamuisin ja vettä pitkin päivää. Kuljetan taas juomapulloa mukana, en minä muuten tule juoneeksi tarpeeksi.

Ruokavalioni haiskahtaa karppaukselle ja siihen tähtäänkin. Näin aluksi totuttelen elämään vähemmällä hiilarilla, etenkin niitä nopeita hiilareita rajoitellen. Proteiinia ja rasvaakin on prosentuaalisesti enemmän kuin ennen, siihenkin on varmasti hyvä totutella. Minulla on herkkä vatsa enkä tahdo yllätyksiä. Varsinainen lähtölaukaus seuraavalla keikalla, teen semmoisen parin viikon mittaisen tehokkaamman ruokavalion itselleni ja alan sitten lisäillä tiettyjä ruoka-aineita. Niistä lisää sitten tuokempana. Oppikirjana käytän näin ensalkuun Laihdu ilman nälkää-kirjaa, mutta tarkoitus olisi hankkia tuoreempaakin tietoa.

Koska en tällä kertaa saanut täyttä rauhaa reissulleni jäi läskileiri puoliteholle, liikuntaa harrastin oikeastaan paikkoja kunnostellen ja lyhyet työmatkat pyöräillen. Kerran kokeilin juoksemista, mutta sekin lenkki jäi lyhyeksi sattuneista syistä. Tiedän kuitenkin nyt hyvän reitin ja että pystyn todellakin juoksemaan, huraa sille!

Hapsottavalle tukallekin tein jotain ennen henkilökohtaista läskileiriäni. Koska parin kympin irroittaminen kampaajalla käyntiä varten on jo pitkään tuntunut hankalalta, otin ja napsaisin poikki kolmisen senttiä koko mitasta. Kuiva hamppu lähti pois ja tilalle jäi vähän epätasainen, mutta helppohoitoisempi vielä varsin pitkä tukka. Raameja olin leikannut jo vähän aiemmin, auttoi kummasti sekin. Nyt hiuksia on pidettävä koko ajan kiinni, joten enköhän raski jostain sen parikymppiä maksaa ammattilaisellekin, pikkupakon eessä taipuu ehkä helpommin. Karua.

Nyt olisi selvittävä jonkin aikaa normaalielämässäni, joka tarjoaa haasteita niin sokeristen juhlien kuin uuvuttavan lapsiarjen muodossa. Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta sekä töitä myös täällä kotona. Palataan tähän toiseen arkeeni seuraavalla kertaa.