Ei mitään edistystä. Tulin tänne alunperin laittaan blogin ulkoasun kuntoon, koska Vuodatuksella oli ollut jotain häikkää ja blogi näytti päivittyneen itsekseen. Sekaisinhan tuo oli, pahoittelen häiriötä ja turhaa hälytystä blogin Blogilistan kautta tilanneille.

Samalla kerron, että olen ottanut mitoissani hurjan takapakin ja osin ylittänytkin ne alkuperäismitat. Karseaa. Tuosta olen nyt sitten jojonnut kilon ja sentin pari jo pois arkiliikunnan lisäännyttyä ja jätettyäni karkit uudelleen pois. Kotona ollessa käsi käy liian helposti toisen karkkipussilla ja siitä se kierre lähtee. Tummaa suklaata syön, mutta ihan liikaa. Suosikkini on 70% Fazerin Exclusive Thin dark, joka on aivan liian makeaa. Pyrin nyt siirtymään lähes kokonaan Maraboun Premiumiin, joka on 86 prosenttista eikä aiheuta edellä mainitun tavoin hotkimisrefleksiä. Pala tai pari riittää yleensä.

Joudun ikävästi poistumaan kesken päivityksen. Yritän nyt kuitenkin palailla aktiiviseen päivitykseen nyt syksyn myötä.

Ei mitään edistystä. Tulin tänne alunperin laittaan blogin ulkoasun kuntoon, koska Vuodatuksella oli ollut jotain häikkää ja blogi näytti päivittyneen itsekseen. Sekaisinhan tuo oli, pahoittelen häiriötä ja turhaa hälytystä blogin Blogilistan kautta tilanneille.

Samalla kerron, että olen ottanut mitoissani hurjan takapakin ja osin ylittänytkin ne alkuperäismitat. Karseaa. Tuosta olen nyt sitten jojonnut kilon ja sentin pari jo pois arkiliikunnan lisäännyttyä ja jätettyäni karkit uudelleen pois. Kotona ollessa käsi käy liian helposti toisen karkkipussilla ja siitä se kierre lähtee. Tummaa suklaata syön, mutta ihan liikaa. Suosikkini on 70% Fazerin Exclusive Thin dark, joka on aivan liian makeaa. Pyrin nyt siirtymään lähes kokonaan Maraboun Premiumiin, joka on 86 prosenttista eikä aiheuta edellä mainitun tavoin hotkimisrefleksiä. Pala tai pari riittää yleensä.

Joudun ikävästi poistumaan kesken päivityksen. Yritän nyt kuitenkin palailla aktiiviseen päivitykseen nyt syksyn myötä.

Tässä vaiheessa kesää voinen tunnustaa saaneeni vähän nenilleni suurine aikeineni. Takapakkia ei ole vieläkään tullut hurjasti, mutta eipä voida puhua sentään lannistumisestakaan. Kovasti silti olen jäljessä. Onneksi aikaa on vielä pari vuotta eikä ole tarkoituskaan olla valmis ennen tuota uuden vuosikymmenen pyörähtämistä käyntiin. Laiska olen ollut, sen myönnän, mutta puolustaudun pahentuneella taipumuksellani migreeniin. Jostain syystä juuri tänä kesänä olen sairastanut tautia todella paljon, pari kolmekin päivää viikosta. Nyt on menossa onneksi jo hyvä kausi ja vasta nyt tajuankin kuinka puolikuntoinen olen ollut kesä-heinäkuun. Migreenissä sitä luulee koko ajan ihan kohta voivansa jo paremmin, koska otinhan lääkkeen ajallaan. Sitten sitä "ihan kohtaa" toiveikkaana odottelee uskoen lujasti oman ylivoimaisuuteensa. Totuus on, että ainakin minulla kohtauksesta toipuminen vie vähintään vuorokauden. Tänä kesänä kohtaus uusi kerran, pari peräkkäisinä päivinä ja pilasi vielä siis sen jälkeen yhden päivän. Ei, kuulkaas, ihme, etten ole ihan jaksanut pysyä kurissa. Luultavasti ainakin osasyynä on ollut painostava ilma. 

En minä sitä rullaluisteluakaan jaksanut vielä kokeilla, joten olen keskittynyt henkiseen puoleen. Aloitin lukemaan pitkästä aikaa kirjaa, Anna Gavaldan Kimpassa. Ongelmana on vain ollut, että nukahdan aina muutaman sivun jälkeen. Mutta hei, minä sentään luen! Käsityöpuoli sujuu luonnostaan, joten joltain osin voinen pitää itseäni melkoisen aikuisena naisena. Haha.

Olen purkanut turhautumiani pyrkimällä pysäyttämään ilmastonmuutos. Aivan, yhden ihmisen voiminhan se käykin käden käänteessä. En siis ole paasannut siitä lähimmäisilleni perhettäni lukuunottamatta. Sen sijaan olen yrittänyt normaalikierrätyskuvioiden suorittamisen lisäksi opetella välttämään enimpiä muoveja. On se niin väärin, ettei kotitalouksilla ole mahdollisuutta kierrättää muovia kuin pullopalautuksina! Hankalin osiokin on jo tullut vastaan. Jostain syystä minua arastuttaa mennä ostamaan lihat ja kalat tiskiltä ja päädyn raahaamaan kotiin muovi- & kaasupakattuja suikaleita ynnä muita klönttejä. En oikein uskalla mennä lähellekään tiskiä katselemaan hintoja ja laatuja, kun heti on joku kyselemässä mitä saisi olla tai voinko auttaa. Tai sitten olen tiellä, kun jonon ensimmäiset haluaisivat tehdä nopeasti ostoksensa. Tänään olin kuitenkin jo oksentaa kananfileepakkauksen suojakaasujen syöksyessä suoraan nenän kautta sisuksiini. Hyi hirveetä, miten semmoisessa hajussa säilötty liha voi olla edes syötäväksi kelpaavaa saati hyvää?! Missä vaiheessa olen taas alkanut ylipäätänsäkään pitämään ylijalostettua kanaa hyvänä ravintona?? Meillä on pakkasessa aina jotain riistaa ja kalaakin, mutta ei ne kata läheskään koko vuoden tarpeita. Pakko kai se on opetella yrityksen ja erehdyksen kautta tämäkin. Yleensä sekoan jo kysymykseen "paljonko laitetaan" ja viimeistään haukon henkeä saatuani hintalapulla varustetun pakettini käteeni. Kotona sitten vielä tajuan ostaneeni ihan liikaa päivän parin tarpeisiin. Mun elämäni taitaa oikeasti olla tosi helppoa, jos pystyn tätäkin pitämään ongelmana. Ei valittamista oikeasti, mukavia uusia haasteita vain. Aina on jotain tehtävää ollakseen edes vähän entistä parempi.

Ei vain ehdi päivittämään. Kesällä pitääkin olla muualla kuin koneella, että ei sinänsä huono. Tämä blogi kuitenkin piti mielen virkeämpänä koitoksen osalta ja poissaollessani olen sitten muistanut urakkaa miten sattuu. Painoa on tullut puoli kiloa lisää, vaikkakin vyötärö näyttää paria senttiä vähemmän. Muutamana päivänä olen ehtinyt tehdä jopa niitä kirottuja vatsalihasliikkeitäkin, vaikkakaan määrillä ei voi kehua. Lisään nyt kuiten tuohon taulukkoon sivun vasemmassa laidassa, vaikka tarkoitus on nopeasti päästä edes pariin sataan per päivä ja nykyiset suoritukset näyttää ihan naurettavilta. Ei se treeni edes tunnu pahalta, ei vain muka ole aikaa oikaista muutamaksi minuutiksi näin kotona ollessa. Tarvitsen ehdottomasti taas läskileirisettini ja onneksi semmoinen on tulossakin!

Ne lehtisalaatit taitaa tältä kesältä jäädä saamatta, ihan pikkuiset alut siellä on vasta. Kovin kitukasvuista. Rikkaruohot viihtyvät senki paremmin, mutta en ole oikein muka ehtinyt tekemään niille mitään. Unohtakaa ne tillitkin, palataan asiaan ensikesänä. Laitetaan kotipihalle kunnon kasvimaa, kun lapsetkin näyttäisi tykkäävän. Mikä siinä maan tonkimisessa on muka niin ihanaa, en tajua.

Lupauduin virittämään rullaluistimet jalkaan huomenna, vuosien jälkeen. Pelottaa ihan sairaasti, vaikka kyseessä on vain tekniikan harjoittelu. Tässä kohtaa alan jo itsekin epäillä neljänkympin lähestymisen ilmenevän kohdallani pahana vanhenemisen kieltämisenä. =/

Olen näköjään keskittynyt laihduttamiseen ja siinäkin ruokavaliopuolella lähinnä. Kulunut viikko oli kadottanut yhden kilon lisää, joten kolme ja puoli kiloa on nyt kadotettu. Kivahan se on saada tuloksia tällä saralla, mutta tarkoitus on ollut kehittyä muutenkin. Enkä todellakaan tarkoita tällä ainakaan nyt henkistä puolta. 

Hiukset on käyty kampaajalla leikkauttamassa, mutta tällä kertaa otettiin lähinnä se kuiva höttö pois reilulla kädellä eikä mitään kikkailuja. Haaveilen vähän menevämmästä kampauksesta kuin tämä tylsä puolipitkäni. Tästä tosin saa kovin helposti naisellisia kampauksia, mikä on etu sinänsä.

Ruokavalion muutoksesta on seurannut kynsien vahvistuminen, vielä kun muistaisin hoitaa niitä. Ehkäpä tähän motivoisi uuden kivan kynsilakan hommaaminen. Sama pätee varpaankynsiin, joita olen lakkaillut tylsästi hailakan vaaleanpunaisella. Tässä vaiheessa lasken niiden lakkaamisen kuitenkin jo saavutukseksi. Toinen kiva bonus ruokavaliomuutoksessa on vatsan kuplimisen loppuminen.

Istutin viimein lehtisalaatin ja jännitän onnistumistani. Epäilen kuitenkin mullan olevan liian hapanta tai jotain, sillä uutta sopivampaa multaa ei ollut sillä hetkellä saatavilla. Idätin siemenet matalissa muovirasioissa puolihämärässä, koska en muistanut pitikö niiden olla valossa vaiko ei. Jokunen vanhoista siemenistä iti ja yhden kiireen keskellä kävin sitten möyhimässä penkkiä ja tiputtelemassa siemenet. Puolet itämättömistä siemenistä ravistelin penkkiin tietämättä oliko siinä nyt mitään järkeä. Siellä ovat. Seuraavaksi pitäisi muistaa kylvää se tilli, mahdanko muistaa tälle kesälle.